Linnoitusta suojattaessa kaikki portit suljetaan, pääsy linnoitukseen on estetty. Puolustus toimii, ainoastaan keihäät ja tykinkuulat liikkuvat linnoituksesta ulospäin. Suojautuminen ja piikittely ovat siilin ja ihmisenkin keino suojautua. Puolustusasemissa pääsy sisäänpäin on suljettu. Kun portit sulkee, ei pääse mitään pahaa sisään. Ei tosin mitään hyvää uloskaan - ainoastaan miekan sivalluksia, piikittelyä.
Mutta miltä pahalta puolustaudumme, miksi linnoittaudumme? Suojaudummeko joltain joka haavoittaa fyysisesti? Harvemmin. Useimmiten puolustaudumme mahdollisilta loukkauksilta, arvostelulta tai vaikka sanomalta jota emme halua kohdata. Jos kokemassamme hyökkäyksessä on kyse vain sanoista tai ajatuksista, eihän siihen voi kuolla. Onko todellista uhkaakaan siis olemassa? Outo möykyn tunne rinnassa on todellinen, eikä pääse poistumaan niin kauan kuin portti on lukossa.
Avaan portin rohkeasti ja aukaisen näin kulkureitin myös sisäänpäin, jotta olen vastaanottavaisempi. Mitä oma suojautumisen aiheuttama ajatus haluaa kertoa; ehkä hyökkäys ei olekaan oma juttuni vaan toisen ihmisen pahan olon purkaus. Viestiikö tunne, että jonkin asian tulisi muuttua, vai onko koko ajatus sittenkin kenties vääristynyt. Koetun uhan voi ajatella kuten haluaa. Sehän on vain ajatus, ja täysin omassa hallussani. Tutustun siihen miltä olen yrittänyt piiloutua. Otan sen vastaan vaikka outona möykkynä, oliona johon haluan tutustua. Ja huomaan pian että se saa muodon. Väritän sen vielä kirkkailla tai lempeillä väreillä, ja huomaan ettei se ole lainkaan enää pahan näköinen. Ja kun portti on auki, päästän sen karkaamaan tuulen mukana vapauteen.
Mutta miltä pahalta puolustaudumme, miksi linnoittaudumme? Suojaudummeko joltain joka haavoittaa fyysisesti? Harvemmin. Useimmiten puolustaudumme mahdollisilta loukkauksilta, arvostelulta tai vaikka sanomalta jota emme halua kohdata. Jos kokemassamme hyökkäyksessä on kyse vain sanoista tai ajatuksista, eihän siihen voi kuolla. Onko todellista uhkaakaan siis olemassa? Outo möykyn tunne rinnassa on todellinen, eikä pääse poistumaan niin kauan kuin portti on lukossa.
Avaan portin rohkeasti ja aukaisen näin kulkureitin myös sisäänpäin, jotta olen vastaanottavaisempi. Mitä oma suojautumisen aiheuttama ajatus haluaa kertoa; ehkä hyökkäys ei olekaan oma juttuni vaan toisen ihmisen pahan olon purkaus. Viestiikö tunne, että jonkin asian tulisi muuttua, vai onko koko ajatus sittenkin kenties vääristynyt. Koetun uhan voi ajatella kuten haluaa. Sehän on vain ajatus, ja täysin omassa hallussani. Tutustun siihen miltä olen yrittänyt piiloutua. Otan sen vastaan vaikka outona möykkynä, oliona johon haluan tutustua. Ja huomaan pian että se saa muodon. Väritän sen vielä kirkkailla tai lempeillä väreillä, ja huomaan ettei se ole lainkaan enää pahan näköinen. Ja kun portti on auki, päästän sen karkaamaan tuulen mukana vapauteen.
Kommentit
Lähetä kommentti