Seuraa Sydänpolkua

Olen elämäni käännekohdissa miettinyt monasti mitä rakkaus oikeastaan on. Jos sanotaan että rakastaa jotain tai jotakuta, tarkoittaako se vain yksinkertaisesti että tykkää ihan hirveästi tai on kovasti kiintynyt? Sitten kun rakastuu aidosti, pääsee jo lähemmäs suurta rakkauden tunnetta. Kanavat suunnattomalle yhteyden tunteelle avautuvat. Rakastuminen on tosin ainoastaan sanana lähellä rakkautta, vaikka saattaa tietysti toimia hyvänä yhteisenä kokemuspohjana kahden rakastuneen ihmisen välille kasvavalle rakkaudelle.  Rakasta lähimmäistäsi, niin kuin itseäsi - sisältää jo ajatuksen että itseäkin pitäisi osata rakastaa. Kuulosti omaan korvaani pitkään kovin itserakkaalta, mutta on hyvin totta. Täytyy rakastaa itseään ennen kuin voi rakastaa toista. Jos rakkauden tunne ei löydy itsestä, voi käydä niin että karkottaa toisen yrittäessään saada rakkauden tunnetta itselleen. Tai jos ei rakasta itseään, ei pysty vakuuttamaan toista epäaidoilta tuntuvilla rakkauden osoituksilla. Sillä...

Sanotaan että aitous “pukee” ihmistä – muut huomaavat sen helposti ja itsellä on helppo ja mukava olo, ihan niin kuin hyvin pukevissa vaatteissa. Aidon ihmisen seurassa on helppo olla. Selkeys ja konstailemattomuus kumpuavat siitä, että aito ihminen tuntee itsensä ja tietää heikkoutensa, ja on sujut itsensä kanssa eikä tavoittele jotain muuta. Hän voi kilpailun sijaan keskittyä harmonian ylläpitämiseen ja tähän hetkeen. Olisipa helppoa jos voisimme olla ponnistelematta ja aidosti juuri sellaisia kuin olemme. Osa luonteenpiirteistä, mm. temperamentti, on meissä jo syntyessä. Mutta se, kuinka temperamentti näkyy ulospäin, on opittua käyttäytymistä. Tilanteet ja kokemukset muokkaavat meitä heti syntymästä lähtien. Eri tilanteissa ja eri ihmisten kanssa opitaan toimimaan eri tavalla jo hiekkalaatikolla. Saamme muiden ihmisten vastareaktioista palautetta omasta toiminnasta, ja sosiaalisina olentoina opimme jo pienestä pitäen vastaamaan muiden odotuksiin. Lisäksi omat odot...

Linnoitusta suojattaessa kaikki portit suljetaan, pääsy linnoitukseen on estetty. Puolustus toimii, ainoastaan keihäät ja tykinkuulat liikkuvat linnoituksesta ulospäin. Suojautuminen ja piikittely ovat siilin ja ihmisenkin keino suojautua. Puolustusasemissa pääsy sisäänpäin on suljettu. Kun portit sulkee, ei pääse mitään pahaa sisään. Ei tosin mitään hyvää uloskaan - ainoastaan miekan sivalluksia, piikittelyä. Mutta miltä pahalta puolustaudumme, miksi linnoittaudumme? Suojaudummeko joltain joka haavoittaa fyysisesti? Harvemmin. Useimmiten puolustaudumme mahdollisilta loukkauksilta, arvostelulta tai vaikka sanomalta jota emme halua kohdata. Jos kokemassamme hyökkäyksessä on kyse vain sanoista tai ajatuksista, eihän siihen voi kuolla. Onko todellista uhkaakaan siis olemassa? Outo möykyn tunne rinnassa on todellinen, eikä pääse poistumaan niin kauan kuin portti on lukossa. Avaan portin rohkeasti ja aukaisen näin kulkureitin myös sisäänpäin, jotta olen vastaanottavaisempi. Mitä oma suoja...